Vaan tuskimpa se silti on elämänsä puoliväliä ylittänyt.

Koulumatkalla bussissa selailin Metroa missä oli juttu Barbiesta, joka on nyt viisikymmentä vuotias. Pakko myöntää, että hyvin on pakastettu. Vaan moni kakku päältä kaunis: Barbie on sisimmältään ahne roisto. Voi niitä summia mitä, mitä 50 vuotiaan Barbien nukeista, laatikoista ja asuista maksetaan! Ensimmäiset Barbiet pyysivät kolmen dollarin hintaa, mitä ne nykyään maksaakaan, samat nuket siis, eräässä huutokaupassa 2000 euroa ja lehdessä oli jotain vielä huikeampia hintoja...

Mä en tiedä, menisinkö ihan noin pitkälle vaikka kuinka tykkäisin Barbeista. Ei sen puoleen, että mulla rahaakaan olisi.

Juu, mutta olisipa se hienoakin hienompaa saada käsiinsä joku alkuperäinen Barbie. Sillähän vois kiristää ja puristaa vaikka minkälaisia hintoja. Tienais kerralla saman verran kun karkkilakolla sadassa ,vuodessa. Voisin laskea hieman yläkanttiin siihen malliin, että saisin ostettua mulle Porchen ja 200 vuotta vanhan kartanon Skotlannista ja sinne aidot antiikki kalusteet ja pari Picassoo seinää koristamaan. Niinku ihan vaatimattomasti. Ei siis sillä, että mulla ei muuten olis varaa. Eikä siis silläkään, että mä ikinä olisin ahne ollut.

Ahneudesta tulikin mieleen, että mä loukkaannun verisesti ja pistan vaikka valtion maksamaan mulle korvauksia korkojen kera, jos en saa riparirahaa VÄHINTÄÄN yhtä paljon kun mitä Erika sai. Varokaa vain, ne rahat pulitetaan teidän veroista. Siis hyvät sukulaiset, tehkää palvelus Suomen kansalle ja antaa mulle paljon rahaa.

Niin muuten, mä menin tänään bussiin -ja tää on sitten asia ihan ohi aiheesta, niinku asiasta kukkaruukkuun, kuten on tapana sanoa. Ja Tänään aion katsoa Frendit, kuten on tavallista sanoa myöskin.- Niin menin bussiin, ja se kuski HYMYILI mulle kun juoksin sisään, siis ihan ystävällisesti hymyili. Ei siis sillain huvittuneesti, kun juoksee bussiin hikipäässä puhelin kourassa ja hiukset pystyssä, parhaassa tapauksessa meikit levinneenä ja silmät kierossa. Vaan ihan normaalisti, tyyliin Hyvää päivää neitiseni. Se oli niinku tosi omituista, yleensä kuskit ei pahemmin hymyile, yleensä ne murjottaa niinkun kaikki matkustajatkin tekee. Siispä se oli niin valaiseva kokemus, että piti ihan kirjottaa se nettiin ja mä järkytyin tästä niin -hyvä etten mennyt ihan sokkiin- ja en edes hymyillyt takasin! Voi minua torvea, kuinka sydämetön raakalainen olenkaan! Kaikki se vain sen takia, että se hyväntuulinen kuski hymyili mulle ja sen takia mulla meinas lirahtaa housuun (tosin siihen saatoi vaikuttaa myös pitkittynyt tarve päästä vessaan), joten mitä tästä opimme? Bussikuskit, tehkää matkustajille palvelus, älkääkä hymyilkö. Heille voi vielä käydä pikkumärkä vahinko.

Voi aikoja voi tapoja, jos kaikki vaan hymyilisivät aina toisilleen, elämä olisi niin paljon helpompaa (ja kuivempaa). Maailman tunnelmakin olis heti tosi paljon mukavampi. Tosin jokaisella pilvellä onb myös harmaa reunansa. 
   Jos vastaan tulis joku tosi ärsyttävä tyyppi, saattais hymyssä olla kovin kummallinen jälkimaku, se saattais olla kovin vinksahtanut. Toispuoleinen ja välistä saattais livahtaa pari salamaa silmään. Jos taas vastaan tulis joku jonka kanssa eilen on ollut vähän kränää, saattais hymy koitua kohtaloksi ja sen jälkimaku vasta oliskin.. ööh.. verinen. Pari hammasta saattais tippua. Ja kaiken pahin, entä jos itsellään olis huono päivä. Niitä kun varsinkin naisilla tuntuu olevan ainakin kerran kuukaudessa. Tai muuten vaan. Ottais päähän joku asia, miettikääs ihmiset, miltä tuntuis kävellä bussiin, jossa kaikki vaan hymyilis sulle tekopirteesti? Tekis mieli motasta lättyyn jokaista joka vilkaseekin suhun? Tekis mieli kampata vastaantulija? Ajatuksissa vaihtaa maata? Huutaa koko maailmalle ja käskee jokaisen siinä bussissa olevan syödä päänsä ja antaa tarkat ohjeet, kuinka ensin otetaan alahuulesta kiinnii, vedetään se pään yli niskaan ja nielastaan? Vai vielä pahmepaa, tekis mieli syödä oma pää? Luultavasti jokaista näistä tekis mieli tehdä. Rullata jokainen hymhyilevä turpa siististi rullalle niskan taakse. Kylläpä pännis. Ja sitten sit hirtettäis, koska rikoit lakia, etkä hymyillyt. Ja vielä söin ihmisten päitä. Kannibalismia ei ole ollut tapana suosia länsimaisessa kulttuurissaa.