Kyllä se ihmetyttää mitä kaikkea ihmisten mielissä pyörii.

Useilla ne(kin) on hyvin alkukantaisia, mikä kertoo usein paljon aatteiden omistajastakin. Mutta usein ulkonäkö pettää. Usein sitä nähdessään vähän vinksahtaneen näköisen ihmisen, ensimmäisenä tulee itselle mieleen, että eihän tuo mistään mitään tajua. Ja usein käy myös niin, että jos sitten kysyy tältä ko. henkilöltä että mitäs tuumit, niin vastaus saattaa mennä itseltäkin yli hilseen.

Kerran tässä keväällä, kun mä olin tulossa Espoosta taas käymään junalla ja mulla oli leipäpussi mukana, ettei ne homehdu sinne, niin mua vastapäätä tuli istumaan joku kolmikymppinen nainen. Mä en ollut vähään aikaan syönyt, ja junassa ei ollut ravintolavaunua niin mä sitten ajattelin syödä niitä leipiä. Mä dippasin patongin paloja Creme Bonjour levitteeseen ja pistelin poskeen. Melkein heti kun mä aloin syödä pupeltaa, niin se mun vieruskaveri otti laukustaan esiin pienen karkkipussin. Ja alkoi syödä itsekin. Se söi niitä samalla lailla ylinautiskellen niinkuin siinä jugurttimainoksessa.

Mua alkoi naurattaa ihan hillittömästi sen ilme kun se siinä silmän kiinni mussutteli niitä. Mä en kehdannut enää syödä niitä leipiä, etten tukehtuisi niihin kun pidättelin mieletöntä naurun pyrskähdystä. Pistin patongin takaisin laukkuun, ja niin pisti se mun vieruskaverikin. Siis omat eväänsä. Hetken päästä mä luovutin ja aloin taas syödä. Ja niin alkoi taas sen tyypin nautiskelu. tällä kertaa mä vaan hymyilin sille kun se pisti simmut kiinni. Ja söin patongin loppuun. Se ei kyllä häiritsisi mun ruokailua.