Niin siinä sitten kävi. Että kauppakassit katos.

Mä tulin alakertaan ja äiti oli kaupassa ja nää siinä sitte naureskeli, että vaan täällä joku voi nyysiä toisen kauppakssitkin. Mä luulin että se oli vitsi ja nauroin mukana.
Mitä vielä, kun kysyin että onko tää ihan totta, niin joo ihan oikeesti oikeesti  äitin kauppakassit vietiin. Nauruntyrskähdys, kyllä vain, taisi päästä. Siellä se odottelee kauppakassiensa saapuvan.
Kyllä se loppujuen loopuks ne sitten taksin sai, kun joku tyyppi soitti kauppaan kotoaan ja kertoi että nää ei nyt ihan taida olla ne kassit mitkä ostin...
Hehehe, ja pian äiti sitten tuli kotiin ja kertoi kuinka hän oli mennyt täyttämään jotain s-kauppa-kuponkeja ja jättänyt kaksi ostoskkassiansa kassan viereen ja kun oli hän palannut, oli siinä vieläkin ostoskassia. Ihmetytti vain kovasti, kuinka hän oli ostanut lanttua mutta saanut maksamakkaraa... Iskän viisas ohje kuuluikin sitten: olisit ottanut parhaan päältä vain! Mutta äitipä saikin hienon kynän lohdutuspalkinnoksi..

Ja ei me suinkaan olla aikasessa, no ei ainakaan myöhässä, tällä kertaa. Siis jouluruokien kanssa. Tänään me ekat laatikot pyöräytettiin, ja kas vain, me oltiin tosi käytännöllisiä - näin meillä vältetään joulukiire!
Tai siis mähän en tehnyt vielä muuta kun paketoin pari lahjaa, ja parhaani mukaan yritän livistää lopuistakin. Mikä sotku siitäkin tulisi... Mullahan alkaakin loma vasta aaton aattona. Olipa tosi pedakoginen kokemus sekin muuten. Siis haloo, loma alkaa joulukuun kahdeskymmeneskolmas! Tosi pedakogista, eiks näin? Älkääkä luulkokaan, että mä tiedän mitä se sana tarkottaa. Pedakoginen siis. Itseasiassa mä en tiedä edes kirjotetaanko se noin.