Kyllä se ihmetyttää mitä kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu kun mattoja pesee.

Toissapäivänä

,kun oltiin mummin kanssa pesemässä mattoja ja  ensimmäiseen mattoon olin kaatamassa mäntysuopaa, niin ensin sitä ei tule ulos juuri ollenkaan. No, kallista pulloa vähä enemmän ja siinä menikin sitten neljäsosa koko saippua pullosta. Ei siinä mitään, kunhan yritin sitä vähän levitellä pisemmällekin mattoon...

Tänään

,kun oltiin taas pesemässä mummin kanssa mattoja, sillä samaisella paikalla missä meni neljäsosa siitä mäntysuovasta yhteen mattoon, niin alkoi taas sattua. Mä olin viemässä yhtä toista mattoa telineeseen orrelle että sen voi huuhdella. Tiellä oli toinen matto jo kuivumassa ja mä yritin sitten siirtää sitä niin, että mulla oli toisessa kädessä se toinen matto numero 1. Mä kiskaisin sen kuivumassa olen maton toisesta päästä sitä kauemmaksi, niin eiköhän se tule alas sieltä kokonaan. Totesinpa vaan, että olipa siinä näsäviisas matto.

Ja eipä aikaakaan, kun mä olin saanut sen edellisen maton siihen orrelle ja olin aikeissa huuhdella sen. Siis suihkuttamalla siihen letkulla vettä. No sekin tipahti maahan sen ruiskun paineesta. No, nostin sen siihen takaisin ja huuhtelin sen vähän varovaisemmin loppuun. Niin, ja sitten kun suljin hanaa, mä käänsin sitä väärään suuntaan ja letkuhan villiintyi ihan hillittömästi. Se putos mun kädestä seenä säikähdyksessä ja viiletti ympäri ämpäri pesupaikkaa. Kyllähän siinä vähän väkisinkin kastui. Ja ei voinut kuin nauraa. Saatiin se sitten lopulta rauhotetuksi, se vauhkoontunut letkun pää, ja ripustettiin matto kuivumaan. Mä en enää koskisi siihen letkuun.

Niin, ja kun mä sitten vein sen letkun takaisin paikalleen, niin siinä sivussa kaatui se loppukin mäntysuopa. Sille ei enää naurettu. Jäi sinne pohjalle vielä sen verran, että saatiin edes jotenkuten pestyä loputkin matot.

Ja seuraavaksi tuli viimeinen matto. Mummi pesi sen ja me yhdessä sitten nostettiin sitä kuivumaan. Se oli iso ja painoi vietävästi. Voivoteltiin sitä painoa koko se puolen metrin matka mikä piti sitä kantaa kuivaus/huuhtelitelineelle. Se oli kuin olisi satakiloista miestä kantanut joulupöydästä. Tai lohta.
Me heilutettiin sille vähän vauhtia ja mä pukkasin sen orren yli. Huti meni. Ja maahan sekin. Se oli ihan hiekassa ja kuravellissä. Oli muuten inhaa nostaa se sieltä. No nostettiin kuitenkin ja saatiin vielä nostettua orrellekin. Ja kun sitten alettiin mummi alkoi huuhtoa sitä, se teki sapan tempun kuin edellinen matto. Siis hyppäs alas.  Ekan kerran mä vielä annoin sille anteeks kun sehän oli mun oma härsintä. Mut en enää toista. Hihitettiin sille vähän aikaa ja yritettiin siinä naurunpuuskien lomassa nostaa se takaisin ylös. Ja onnistuttiin. Ja se hyppäs taas maahan. Samaa siinä sitten jatkui jonkun aikaa, ja jossain vaiheessa sinne oli ilmaantunut vielä yleisöäkin kummastelemaan meidän törttöilyä. Siinähän oli mun entinen luokkakaveri perheensä kanssa. Pikkusisarukset katsoivat ihmeissään, äitinsä säälivästi.
Ja kyllä se matto vielä huuhdottiin ja ripustettiin kuivumaan. Enää se ei ryppyillyt.

Käytiin järven rannassa syömässä vähän eväitä, ja kun sieltä sitten palattiin niin saatiin huomata, että mummi oli unohtanut altaan hanan auki. Vesi oli jo hyvän aikaa loiskinut laidan yli. Kiireen vilkkaa sammuttamaan hana ja tyhjäämään ylimääräiset vedet altaasta, matot auton perään ja kokka kohti kotia.

Kotimatkalla sitten listattiin yhdessä asoita mitä pystyy toheloimaan mattojen pesussa. Edellä sattuneiden lisäksi ei juuri muuta keksitty. Paitsi myöhemmin mulle tuli mieleen, että huitasee hyttystä kun on vesiletku kädessä. Mä olin edellisenä päivänä toteuttanut sen maalipensselillä autotallia maalatessa.