Tänään on jotenkin ollut omituinen päivä. Ja mun elämässähän yleensä on paljonki normaaleja päiviä.

Enivei, tulin kiinnittäneeks huomiota asioihin tänään enemmän kun tavallisesti. Mä en yleensä juuri huomaa mitään kummallista. Ehkä siihen vaikuttaa jotenkin se, että mä olen itsekin vähän kummallinen. Aina välillä.

Tänään mä myös muistin varmaan kaikki asiat mitä pitikin. Tai ainakaan ei ole vielä muistunut mieleen mitään mitä en olis muistanut.

Mä muistin viedä kouluun Martsulle sen lehden, jonka mä eilen unohdin. Se tarttee sitä sen hissan esitelmään. Mä hädin tuskin enää muistan mikä mun aihen oli, kun mä esitin sen jo aikoja sitte. Ehkä viime viikolla.
Koulussa me istuttiin samassa pöydässä missä oli vaikka kuinka muita meijän luokkalaisia. Siihen saattoi toki vaikuttaa osaltaan se, että koulussa tuli palohälytys (joka oli omituinen ja turha ja mistä kukaan ei tuntunut tietävän mitään) ja kaikki tunki yhtä aikaa syömään. Se oli vika tyhjä pöytä. Ja omituistahan tässä oli siis se, että me istutaan aina omassa pöydässä.
Toinen mitä koulussa kävi, yks tyyppi sano mulle että se tykkää musta. Muuta se ei sitten mulle sanonutkaan, eikä kyllä ole sen enempää ennenkään puhunut.
Kolmas mitä tapahtu oli fysiikan koe. Ei siinä tosin mitään uutta, vastaus paperin katsottuani totesin jälleen kerran että ei se ihan niin hyvin mennytkään kun luulin. Mistä muuten tulikin mieleen huominen ruotsin koe mihin tietysti olen taas ahkerasti lukenut. Missä myytäisiin koulumotivaatiota..?? Etenkin ruotsi-motivaatiota...
Koulun jälkeen mä mistin, huom, MÄ MUISTIN että mä olin varannut pyykkituvan ja lähdin sitten viemään pyykit. Ravasin siellä sen aikaa kunnes piti lähteä kirkkoon, huom, muistin senkin, mikä kyllä harmittaa. Se oli kamalaa. Vaan millos mä olisin kirkossa viihtynyt.
Ja kun tulin pyykkituvalta toiseks viimestä kertaa, mä löysin maasta saippuakupla jutun ja menin parvekkeelle puhaltamaan saippuakuplia. Siinä sitten menikin se puol tuntia taas. Ja siitä tuli muuten mieleen se mitä en muistanut. Ne pyykit on vieläkin siinä säkissä parvekkeella...Märkänä.
Ja mulla loppu saldo ja tekstaripaketti molemmat tosi sopivaan aikaan. Ei paljon kriittisempään kohtaan olis voinut loppua, mulla on juuri meneillään harvinaisen kiinnostava keskuselu enkä voi vastata tärkeimpään kysymykseen. Ja mä kun olin ihan varma siis ihan vuoren varma että mun saldo aukeaa aina kuun toiseks viimenen tiistai, mutta nyt ON toiseks viimenen tiistai! Mun puhelin päätti sitten pilailla sopivaan aikaan...

Ja nyt mun pitäis muistaa vielä laittaa ne pyykit kuivumaan ja lukea ruotsia. Ja paljon.