Mistä se muuten johtuu, että välillä kaikki menee päin mäntyä?

Ainoo kukka mitä mulla on ollu, eikä ole vielä potkassut tyhjää, on mun kaktukset. Ja niitä on viis.

Eihän kaktusten edes periaattessa pitäis olla lihansyöjiä, mutta mullapa onkin anarkistikaktus. Huomasin sen äsken kun ihailin mun suurinta rehu-aarrettani, mun käärmekaktusta. Se onkin napannu kärpäsen lennosta.
Se on anarkisti-vahtikoira-kaktus kun se kerran suojelee mun herkkää hipiääni kauheilta baarikärpäsiltä. Ei kun siis banaanikärpäsiltä. Luulin muuten ihan tosissani että se oli baarikärpänen... o.O

Joskus sitä vaan aika kuluu kuolettavan hitaasti. Oletteko huomanneet?

Niinkun esimerkiks tänään ekalla äikän tunnilla. Ne viisarit suorastaan mateli eteenpäin. Jauhettiin vaan jotain siitä kun eilen liikuntapäivässä se yks sai frisbeen otsaansa, nyrkin kera. Sitten äikän ope vasta alkokin jauhamaan, kun se sano että se oli hassu juttu. Eihän se nimittäin ollut yhtään hassua.

Tai kemian tunnilla. Vitsi se yks sitten jaksaa selittää. Pölöttää herkeämättä kaikkee sontaa vaikkei mistään mitään tiiä. Pitäis sen naamansa ummessa kun ei kerran ole mitään oikeeta asiaa. Se vaan yrittää pätee. Luulee olevansa joku luokan priimus ja täydellinen ja opettajien lellikki. Erehtyy pahemman kerran, tai sitten se ei vielä ole huomannut mua. Mä istun sen takana kemiassa. Melkein.
Sekin vielä. Se on sokee sen kaiken muun lisäks. Sen naamakin on pinkki. Ja se kikattaa kaikelle tyhmälle ja sille, kun joku raukka vastaa väärin. Mutta tietysti mä aina pelastan tilanteen.
Mutta eihän se siitä voi johtua ettei se oli huomannu mua. Ainakin se käänty tänään kattomaan mua ja Mariaa kun me hajottiin sille kun se niin yrittä pätee. Esittää opettajille, että se osaiskin jotain ja sitä muka kiinnostais jotku ioni-yhdistelmät. Mua ainakin kiinnostaa enemmän minne sen vajavaiset aivot on viety. Tai ne lohkot mitä niistä ennen ehkä oli jäljellä. Ennen kun mä tapasin sen.

Sande muuten, mä olen jo keksinyt mitä mä annan sulle joululahjaks! Mutta jännityksen ylläpitämiseksi mä en paljasta siitä enempää muuta kuin ma teen sen itte valinnaisessa kässässä ja se on MUHAHAHAA. ;D
Ja just sulle sopiva. Ei, älä pelkää Possusein, se ei tule syömään sinua.
Mutta jos se villiintyy, sen voit lukita komeroon hetkeks niin kyllä se ohi menee.

Ainiin, ja mä muuten päätin, että tänä vuonna mä en tuhlaile joululahjoihin. Tietysti, koska musta on kiva keräillä kaikkee, kuten vaikka rahaa. Kaikki mun pennoset menee säästösian mahaan, pitäähän possullakin olla oma joulukinkkunsa. Ja sitten kun niitä on tarpeeks mä vien ne pankkiin kasvamaan korkoo ja sitten mulla on varaa ostaa näitten kanssa Kelirikko. ;D Nämä olette te, höpönassuseni! Ja Höpönassuset kyllä tietää ketä mä tarkotan, en siis tarkota kaikkia höpönassuja, pelkästään Höpönassusia.
Mä teen tänä jouluna kaikki lahjat ite. Tietysti mahd. paljon koulussa, kun koulu kustantaa kaikki tarvikkeetkin. Mutta ne joille mä en ehdi koulussa tehdä lahjaa, niin voi. Teitä kohtaa vanha käytetty sukka.