Ja vähän äänetöntä raivoamista, kiroilua ja nyrkin mäiskettä.

Voi tätä konetta. Mä en enää edes muista millon tää on viimeksi toiminut. Nopeudesta puhumattakaan. Mulla meni hermot tähän odotteluun, kun netin avaaminen kestää kolme minuuttia ja sitten menee seuraavat kaks minuuttia siihen että se saa avattua etusivun. Niimpä mä ajattelin mennä toiselle koneelle. Voi että mä tunsin itteni nörtiks, kun mä istuin sohvalla ja yritin saada liikkeelle kahta tietokonetta yhtäaikaa. Oli muuten hyvä idea laittaa sohva tietokonetuoliks. Ei puudu paikat ja voi välillä heittää pitkälleen lukemaan lehteä sillä välin kun kone yrittää toivottomasti avata nettiä tai laittaa kuvia kamerasta koneelle. Ja mä yritin nopeuttaa tätä rakkinetta poistamalla jotain, mä en kyllä yhtään tiedä mitä kaikkea mä menin poistelemaan. Ja lopputulos oli aivan yhtä tyhjän kanssa.

Mikä siinä muuten on, että tän tyhmän pitää yrittää laskea sekunteja (tai tässä tapauksessa vuosia) kuinka kauan on jäljellä ennen kun latauspalkki on täynnä. Aluks se lähtee kasvamaan ja se luku kasvaa ja kasvaa ja pian se näyttää, että on neljä tuntia odottelua edessä. Sitten se hulauttaa seittemän numeroa kerrallaan alaspäin kunnes se on ykkösessä. Siinä se jumittaa ainakin kolme minuuttia ja sitten näytölle ilmaantuu nolla. Ja lopputulos on jälleen yhtä tyhjän kanssa. Tai niin ainakin luulee kun se nolla jää jumittamaan siihen, kunnes yllättäen kone lagaa ja sekoo ja ilmoittaa että lataus feilattu. Tai yritys epäonnistui yritä pian uudestaan.

Tänäänkin mä olen tässä ollut semmosen luultavasti lähemmäs neljä tuntia istumassa ja odottamassa että kone lähtis liikkelle. Kello on puoli yks ja vielä mulla oli paljon tekemistä. Ja minähän olen vaikka sen toisetkin neljä tuntia tässä kunhan saan kaiken tehtyä. Tosin saattaapa listasta karsiutua pois siltikin suurin osa. Se on muuten hyvä elämän ohje, että älä ikinä tee sitä minkä voit tehdä huomennakin. Ja sitähän minä olen noudattanut aika ahkerasti, tosin joskus on saattanut käydä niinkin, ettei sitä ole enää huomenna ollut mahdollista tehdä ja siksikös mä olenkin niin usein kaikesta myöhässä.

Mutta nyt mä nautin täysin siemauksin tästä sanonko minkä hitaasta tietokoneesta, mä kun olen ollut juuri melkein kymmenen päivää jossain puskassa Viron maaperällä polkemassa polkupyörää. Ilman tietokonetta. Vaikka viimenen yö nukuttiin Tallinnassa hotellissa ja siellä olis ollut netti tarjolla, niin mä koin tärkeämmäksi päästä shoppailemaan, kun siitäkin oli jo vierähtänyt niin pitkä aika kun viimeksi pääsin sitä tekemään.

Niin minä päätän tämänkin turhanpäiväisen kirjoittamisen, joka ei todellakaan taida hyödyttää mun koneen nopeutumista ja menen youtubeen katsomaan uusimmat videot jotka on jäänyt näkemättä. Sen jälkeen mä taidankin lykätä kaiken taas kerran huomiselle...