Ja sitä sydänlankaa ei tullu sieltä sen enempää.

Äiti kertoi kuinka se oli yrittänyt sytyttää kynttilää toisen mokoman viereen. Ensin sillä oli ollut ongelmia saada sydänlanka ylös. Sitten se oli ollut tosi tyytyväinen, kun oli saanut sen sieltä ylös. Sitten se lähti irti, ja sieltä ei tullut enää sen enempää sitä lankaa. Äitiä ihmetytti kovasti, ja se tonki tulitikun päällä siihen pienen holen. Vaan ei sitä lankaa sieltä tullut sen enempää vieläkään. Se yritti sytyttä sitä lankaa.
   Kun se tuli kotiin hiihtämäsät, se kertoi tän jutun meille. Mä menin kurkkaamaan sitä kynttilää (joka ei itseasiassa edes ole meidän) ja siinä oli sellanen sormenpään kokonen reikä kaivettuna eikä sydänlankaa näkynyt. Mä käänsin sen ympäri ja siellä oli nappi ja patterikotelo. Niin että se toimi pattereilla. Hyvin se hohtaa vieläkin, tosin ei kovin uskottavasti, kun siitä ei ole sydänlankaakaan näkyvissä. 
   Kovin oli makeat naurut juu. Tosin kenelle tahansahan olisi voinut käydä näin. Mistäs sitä tietää, että se olikin muovia. Ihan oli aidon näkönen. Ja tuntunen. Mutta palanut ei. Onneks.