Ei kyl naurata.

Se oli viime torstai, eli huomenna siitä on tasan viikko. Mene ja tiedä miks mul ei ollut pokkaa kirjottaa sitä aiemmin tänne. Ehkä se johtuu siitä, et Se kumminkin menee ja lukee tän. O.O No mut ehkä se antaa mulle enteeks. Tai sitte ei.

Eka aamul -okei ei pitäis jättää kirjottamatta, enää en muista parhaita paloja mitä pääs käymään- (tai sitten jätän ne kuitenkin väliin...) Kuitenkin, mä olin menossa kouluun harvinaista kyllä Erikan kanssa samaa matkaa. Kerrankin oli koko aamu aikaa juoruta. Ja sitähän mä tein. Marmatin koko matkan tasasta tahtia kaikesta mahdollisesta koulusta, luokasta, ym. Luojan kiitos en muista juuri mitään mitä olen mennyt sanomaan. Siis ylläri ylläri, kun kerran menin juoruamaan yleisellä paikalla, eikö mun luokanvalvoja ole samassa bussissa. Kaiken huippu kun mä vielä koko ajan tuijotin sen takaraivoo ku se istu mun edessä melki ja sil oli hauska hattu... Olis pitäny tunnistaa se.

Sit Erika jäi pois omalla pysäkillä, mä jatkoin vie viis minuuttia et tulin meijän koulun kohdalle. Tulin bussista ulos ja luokanvalvoja tulee mun takaa sillee Huomenta vain. Voi tsiisus mä järkytyin. Ja mikä parasta, mä eka en tajunnu mitä olin menny tekemään, vaan hymyilin iloisesti ja tervehdin takas! Se käänty päänsä pois ja marssi tiehensä. Sit iski kauhee shokki hyvä ku en hyppiny tasajalkaa sohjossa ja hakannu maata nyrkeillä. Tai juossu kotiin. No mä tietty kerroin kaiken yksityiskohtaisesti Marialle, joka yritti epätoivoisesti pidättää naurua koko sepustuksen ajan, mutta ei se ihan onnistunut. Tirskahteli ja totes, että on tässä huvittavatkin puolensa. Kikatettiin sille ekan välkän ajan, mutta kummasti mua ei kyllä enää naurattanut kun oikeesti ymmärsin mitä oli tapahtunu. Välttelin sitä loppuviikon ja vielä maanantainakin. Maria vermisti ettei sitä ole näkyvissä, jotta mä pääsin livahtamaan eteenpäin.

Tsiisus mä oikeesti pelkäsin, että se ottaa mut tunnin jälkeen tai luokanvalvojantunnilla puhutteluun. Ei naurata.

Me pähkäiltiin miten voisin mennä kohteliaasti selittämään tilanteen sille ja pyytää anteeks, niinkun sivistyneet ihmiset saattais tehdä. Mä päätin kysyä siltä kuuliko se jotain. Jos se sanoo että kyllä niin selitän että mun hamsteri kuoli (ei mulla oikeesti oo hamsteria) ja oli huono päivä ja kaikki otti päähän. Mut entä jos se sanois ettei kuullut mitään? Sittenkö sanoisin että no hyvä ei sitte mitää luojan kiitos oot kuuro. :D Ei tule kesää ihmiset, mul_ei_oo_pokkaa_ Nii että mä sitte ajattelin vain TOIVOA parasta ja et se unohtaa sen nopeemminn ku mä. Tosin mä olen jo päässyt siitä yli. Jos kerran on opettaja, niin kai nyt täytyy tietää, että opettajista puhutaan ilkeitä aina välillä. Toivotaan ettei se laske mun tokarin keskiarvoa... Se olis kiva pitää siin ysis. (8

Ja seuraava päivä alkoi melkein yhtä hienosti. Maria lähettää aamulla tekstarin ja kertoo olevansa kipeä eikä tule kouluun. Hieno homma. Ei se mitään, olen mäkin joskus kipeä ollut. Menin metroasemalle ja eikö metro ole kymmenen minuuttia myöhässä. No kun sitten pääsin sinne se oli ihan jumalan täynnä, niinku kirjaimellisesti sillit suolassa. Siel ei OIKEESTI voinu liikuttaa jalkaa ilman et littas seuraavan jalan. Mut kun huonoa, niin eikö hyvääkin: ei tarttenu pitää kiinni mistään kun ei mahtunu kaatumaan. Säälin sitä parkaa joka joutu seinän viereen, miettikää miten se litisty ku kaikki nojautu mutkassa sinne päin. Rest In Peace herra hyvä. Kauhistuksen kanahäntä, eikö SE oo samassa metrossa kun mä, vain YHDEN ihmisen päässä. Käänsin pääni pois - se kun oli ainoa osa mitä pystyi liikuttamaan. Muuten toki olisin kaivautunut maan alle. Ja syvälle. No tulin sit vihdoin Kamppiin, eikö ole viis minuuttia seuraavaan dösään. Ja eikö se jätäkin tulematta kokonaan. Ja eikö jätä seuraavakin. Ja kolmas sitten tulee, mut se on eri dösä mitä taulus lukee. Ei se mitään. meen sillä.Pelkäsin koko ajan, että SE tulee samaan bussiin. Ei luojan kiitos. En tiedä mihin se siitä ehti hävitä. Myöhemmin tuli mieleen, että ehkä mä pelkään sitä nyt niin kun sain siitä elinikäiset traumat, että näen harhoja eikä se ollut se. Toivottavasti näin.

No tulen kouluun SEN tunnille, juuri ja juuri ehdin. Tsiisus SE olis ollut noloa jos mikä, jos olisin vielä myöhästynyt sen tunnilta! Kiipesin raput ylös ja muut oli juuri menossa luokkaan. Se pisti juoksuksi.

Niin pisti muuten tänään sekin, kun Erika unohti vaihtaripaperit kotiin. Sen piti mennä suoraan kokeen jälkeen lääkärille ja eikö se unohtanut ne kotiin. Mä juoksin kotiin ja takas metrolle jossa me sitten muutaman mutkan ja ohiajon jälkeen tavattiin ja Erika myöhästy lääkäriltä. Nyt se on siellä sitten.

No, loppu hyvin kaikki hyvin, löysin muutaman hyvän kuvauskohteen, joista vois kännykällä räpsästä kuvan ja lähettää Metroon, jos vaikka sais ne leffaliput ja vois sitten mennä kattomaan sen Holmesin ja Percy Jacksonin...

Huh, tulipä tästä pitkääkin pidempi stoori. No, hyvä se on harjoitella kun ens jaksossa alkaa taas äikkä ja päästään kirjottamaan.

Eiköhän se ole pullatauon aika.

:)