Ettäpä olikin harvinaisen hyvä sihti. Tosin tämä tunne saattaa johtua siitäkin, että mulla vain sattuu olemaan harvinaisen huono sihti. Mulla ei vaan oikeen motoriikka pelitä aina.

Me oltiin kauppaan lähössä ja Sande avas ulko oven. Meillä kun talvella jäätyy kokiskin sisällä (ilman jääkaappia) niin onpa meillä kesälläkin näköjään parhaillaan lähes kymmenen astetta kylmempää sisällä kun ulkona. Eli juuri kun Sande avasi oven, sieltä tulla tupsahti meidän kuistille lintu vilvoittelemaan kesäpäivää. Sadepäivää. Miten vaan. Tätä suomen kesää.

Siinä se sitten pyöri ympyrää meidän kuistin katossa ja me pöljät seisottiin siinä rivissä ja katsottiin kun se lenti sitä ympyrää. Aika pikaseen me mentiin sisälle, pois kuistilta ja ovi kiinni perässä, kun tajuttiin mitä ruskeita pötköjä sen peräpäästä tippuu. Hätäpaskaa.

Ja voi nam, kuinka ollakaan sillä oli hyvä sihti. Silmät selässä. Ja vielä vähän alempanakin varmaan, se mokoma oli onnistunut kakkimaan nätin kasan suoraan mun tikkarin päälle. Ja minä raukkaparka huomasin sen hetkeä liian myöhään. Ehkä mun silmät ei keskittynyt oikeaan asiaan, mutta mä sain huomata sen ruskean kasan tikkarin päällä vasta makuaistilla. Ja siinä vaiheessa oli myöhäistä kirota, kun sonta oli jo kielen päällä. Ja tikkari. Ja suu kiinni. Nielasta mä en sentään luojan kiitos ehtinyt. Sen sijaan mä tein varmaan uuden nopeusennätyksen juostessani keittiöön sylkemään sen lavuaariin.

Vaan kuinka ollakaan, mulla kun on niin hyvä sihti, mä en onnistunut sylkemään edes lavuaariin. Vaan kukapa osaa vauhdista sylkeä. Mä kun en muutenkaan osaa sylkeä. Se lenti tiskirättiin. Ja se rätti oli vasta vaihdettu. No, ei senkään elämä turha ollut, ehdittiin sillä varmaan kerran pyyhkiä keittiön pöytä. Tosin siinä vaiheessa oli paha sanoa enää, mä kun olin jo ehtinyt syödä aamupalan ja sen jäljiltä saattoi olla jäänyt muutama murunen keittiön pöydälle..

Ja voi, ei tässä vielä ka(i)kki. Se fakin pääskynen lens ulos meidän kuistilta ja jätti jälkeensä vielä enemmän siivottavaa (tosin siivous olisi saattanut olla edessä muutenkin..). Me jatkoimme matkaa siis kaupalle, pienten vastoinkäymisten saattelemana tosin. Ihan hauska matkahan siitä vielä kehkeytyi, kun ei sille voinut kun nauraa.

Hymy tosin pääsi hetkeksi hieman hyytymään kun päästiin kaupan pihaan asti. Joku keksi huomauttaa, että mun takin hihassa oli jotain ruskeaa.. ja vetistä.. ja haisevaa.. jotain.. kakkaa. Se nahkatakki maksoi lähemmäs 70 euroa. Pääsipä suustani jotain siihen suuntaan, että voi paska.

Ja voi sitä piikkien, heinäseipäitten ja näsinneulojen määrää mitä sain kuulla sinä päivänä! "No onko nyt paska fiilis?" "Menikö päivä paskaks?" "Meinasko tulla paska housuun?" "Onko paskaa tikkaria?" Niin, se oli paska reissu se. Tosin, sainpa minäkin siitä ilosta osani (ainahan on hauska piikittää itseään). Nimittäin kaupassa mä tarjouduin kantamaan ruokia, mutta jostain syystä mun ei annettu koskea niihin, mun kädessä oli nääs myös jotain... sontaa. Ja mä sain kävellä reunassa,  ettei kukaan kiehnää kyljessä. Se hoitui hyvin helposti, vain kysäisemällä, haluatko varmasti kulkea sillä puolen, ja vilkaisemalla käsivarttani. Sandella oli vaalea takki.

Seuraavana iltana jostain syystä teki mieleni mennä saunaan.