On se kumma kun ei mikään voi onnistua ekalla kerralla.

Me ollaan muuttamassa takasin Espooseen ja pari päivää sitten saatiin tietää, että meidän makuuhuoneen katto vuotaa. Onneks me ollaan ylimmässä kerroksessa, voidaampa olla varmoja, että se on vain vettä mitä sieltä tulee.

Tänään oltiin sitte menossa sinne siivoomaan remontin jälkiä ja pesemään lattioita ynnä muuta. Oltiin ajettu imurin kera sinne ja ulko-ovi oli auki. Mentiin sisälle ja hakemaan lisää siivous tarvikkeita kellarista ja äiti oli tunkemassa avainta lukkoon, tajutessaan että se ei ollut tämän talon avain. Sen siitä saa kun on kolme asuntoa. Meidän onneksi yks  lähtee huomenna pois. No ei siinä muuten niin mitään olis ollut, mutta enkö mä ollin juuri lähtiessä eteisessä kysynyt äitiltä että otanko mun avaimen mukaan. Ei kuulemma terttettu kaksia avaimia. Niimpä, pistä aikuinen asialle, mene itse perässä.

Niimpä sitten lähdettiin ajamaan takaisin Helsinkiin, äiti mäkättäen, minä hihitellen. Eipä äitilläkään pokka pitkään pitänyt, kun mä naureskelin omalaatuista nauruani sen vieressä. No, saatiin avain ja tultiin takaisin. Ja kas vain kun ei aiemmin huomattu, että kellarin ovi oli auki eikä sitä edes saanut kiinni kun se otti ylhäältä kiinni johonkin punaseen palleroon mistä mulla ei muuten ole hajuakaan mikä se oli. Tai sit se tuli alas sieltä kun mä paiskasin oven kiinni. No nevermind me kuitenki mentiin sinne kellariin, ja saatiin iloksemme todeta, että sinne ei tullut valoja. Sitten meni hermot. Erika kävi juoksemassa autosta kameran, ja sitten tongittiin siivous tarkvikkeita kameran tarkennusvalon avulla. Ja kuinka huimaa, me saatiin sieltä yksi saavi ja vati. No ei kun kauppaan ja ostettiin lisää rättejä ja pesuaineita. Ja simaa ja Ben & Jerry's.

Rappukäytävässä tulee vastaan joku random mummo joka alkaa ensitöikseen valittamaan kuinka vuosi on mennyt niin huonosti, ensin leikattiin polvi, sitten se ylirasittui, löystyi ja on kipeä. Sitten tuli sikainfluenssa ja hän asui sairaalassa eikä kukaan käynyt katsomassa vaikka oli kuumetta. Sen jälkeen tuli norovirus ja hän muutti J rappuun joulun jälkeen. Sopii ihmetellä että mitä kettua se teki vielä C rapussa?? Ja empä kyllä ihmettele, minkä takia kukaan ei käynyt katsomassa sikainfluenssaista mummoa, joka ei muuta tee kuin valittaa. Ja vieläpä ventovieraille.

Tultiin sitten vihdoin (joskin parin mutkan kautta) meidän asuntoon ja aletaan repiä muoveja huonekalujen päältä pois. Ensimmäisenä saadaan iloksemme huomata, että ei se katto ole pahasti vuotanut ja lattia on ihan kuiva. Olohuoneen ylläri pääsee latistamaan siivoustunnelmaa, kun löydetään mun sänky, joka on palasina. Ja vessan ovi, joka ennen ei mennyt lukkoon, ei nyt mene edes kiinni. Tai kyllä se kiinni pysyy, jos kiinni pitää. Jos päästää irti, rappukäytävässä kuuluu komea klonks ja ovi on auki. Ja kukapa haluaisi pitää kahvasta kiinni, kun joutuu pelkäämään, että hätä menee hutiin..

Ja nyt aikuset on sitten vieläkin siivoamassa ja järjestelemässä siellä. Mä ja Erika häivyttiin sieltä jo ajat sitten ja jätettiin niille kaveriksi Ben ja Jerry, kummatkin ihan sulana litkuna. Eipä ollut pakastin päällä. :)