Toissapäivänä oli Hesarissa mainos, että 9.9. olis postimuseossa taas joku uus ensipäiväkuori+merkki ja leima. Tottakai mä himoitsin sitä, se oli hieno, sellanen kustavilais tyylinen juttu.

Meillä oli tänään koulussa joku tylsä urheilupäivä Otaniemessä. Enemmän tuli liikuttua kyllä sen jälkeen kun pyöräilin kotiin. Tänään on ollu lämmin päivä, btw. Me siis päästiin aiemmin koulusta, jo ennen yhtä olin kotona. Ja sitten mä lähdin metsästämään sitä postimerkkiä. Bussi pysäkillä oli hauska pikku mummu ja kun siihen tuli joku pappa adidaksen verkkarissa, niin se oli hauska kun se moikkas sille mummulle ja päivää. (: Mäkin moikkasin sille.
Sitten mä pääsin sinne postimuseoon ja sain vielä sen merkinkin ja kaupan päälle mä löysin sitten kortin minkä aion joskus lähettää Sandelle. Mä olin illalla pyytäny äitiltä vähän rahaa, että saisin sen postimerkin, mutta se maksokin vaan alle kaks euroa niin mulle jäi ylimäärästä rahnaa vähän.

Mä päätin mennä Coffee Houseen syömään piece of cake. Ja mä kun olin kerran nähny siinä Sokoksen nurkassa sen kahvimökin mainoksen, niin oletin sen tietty olevan ihan iisi piece of cake.
Mä menin ekasta ovesta sisään, ja seuraavasta. Pyörin ympyrää hetken, peruutin, jatkoin matkaa ja menin seuraavasta ovesta ulos. Ja taas seuraavasta sisään, pyörähdys, peruutus ja ulos. Sitten mä hoksasin kiertää talon toiselle puolelle. Sieltä mä sitten pääsin sisään sinne Coffee Houseen. Mä söin sacher kakun palan ja Laitilan limun.
Ja kun mä lähdin sieltä, niin mä huomasin, että se sisäänkäynti on ihan sen kaupan vieressa, missä olin hetki sitten pyörähdellyt, peruutellut, ja mennyt ulos. Vähän mä naurahdin. Ihan sievästi vaan.

Ja sitten kun mä tulin bussiin, niin mua vastapäätä toisella puolella istu yks mies joka oli ihan Jasper Halen näkönen. Toivottavasti se oi huomannut kun mä nappasin mun päästä pudonneet silmät takas päähäni. Nyt mä siis tiedän, miltä Jasper olis näyttänyt, jos se joskus täyttäis 36.

Ja kun mä tänään muuten pyöräilin Marian kanssa kotiin sieltä Otaniemestä, niin sattu olemaan taas valkoposkihanhi parvi silkkiniityillä. Tiedättehän mitä se tarkoittaa. Mä halusin (ja Maria myös) pyöräillä siitä lauman läpi heti, ettei käy niinkun Eoin Colferin Toivomuslista -kirjassa. Mä en tiedä oliko se kirja hyväks mulle ja mun mahtavalle maineelleni, sillä nyt mä teen kaikki päättömät jutut heti enkä jätä mitään huomiseen, minkä voi tehdä tänäänkin. Siis niinkun sylkäsen sillalta alas, kun joku auto menee ali tai just niinkun tänään tehtiin, pyöräilen hanhiparven läpi niin, että ne pölähtää kaikki lentoon.
Mutta ne ei lähteny. Ne vaan taaperti vähän sivuun, että me mahduttiin menemään. Ne oli tosi laiskoja. Inhottavaa, kun elämän pienet ilotkaan ei edes toimi enää. Varmaan liian moni on lukenut Toivomuslistan ja nyt kaikki pyöräilee hanhiparvien läpi. Ja hanhet tottuu siihen.
Pari niistä sentään avas siivet. Mutta ykskään ei lentänyt. Masentavaa, eikö? Kaiken huippu, yks vaan makaa löhös siinä, ei edes viittiny nousta seisomaan, se vaan vähän löyhäytti kerran siivillään ja jatko syömistä.
Niin mäkin varmaan olisin tehny.

('v')
(    )
-++--

Pöllö.