Kyllä se ihmetyttää mitä kaikkea sitä näkee ja kokee kun vanhaksi elää.

Mun isosisko kirjoitti viime talvena mainion aineen äikässä. Sen otsikkona oli Rakas hullu sukuni. Mä en ole ihan varma, mutta muistelen, että se tais saada siitä kympin..

Asiaan. Se meidän isomummu, tai pikkumummu, miten vaan, se se vasta onkin hauska. Se asuu sellaisessa kerrostalossa missä asuu muitakin vanhoja ihmisiä ja niitä hoidetaan siellä.  En mä tiedä miksi sitä semmoista on tapana sanoa. No kumminkin, siellä ei saa ruokkia lintuja tai muita elikoita joita pihassa liikkuu. No meidän mummilla on parvekkeella katkaistu kastelukannun nokka, jolla se ujuttaa linnunsiemeniä parvekkeen rakosesta, ettei kukaan huomaa. Pitäähän lintujenkin ruokaa saada. Niin se asian meille selittää.
Ja se on saanut porttikiellon niidenyhteisille aterioille siellä, koska se kiroilee ja haukkuu muita. Sille tuodaan huoneeseen tarjottimella päivän ruoka. Ja mukana on tietysti aina joku hedelmä. Ne ei usko ettei se suostu syömään hedelmiä. Niimpä se sitten laittaa ne pakkaseen ja kun me seuraavan kerran tullaan käymään sen luona, me saadaan syödä ne pakastetut banaanit. Kerran se melkein antoi meille kiivit, mutta sitten sille tulikin mieleen, että eihän kiivejä voi syödä. Sattuu kitalakeen, mitä ne niitä aina tyrkyttävät kun ei niitä voi syödä, hulluja kaikki. Näin se meille asian selitti.
Ja viime keväänä kun hän sitten täytti 85 vuotta, piti se meille kekkerit siellä. Yleensä sen kanssa aina sattuu ja tapahtuu (vai onkohan se sittenkin musta kiinni...) mutta tällä kertaa se ei erityisemmin höslännyt mitään. Eli se takasi tylsimmät juhlat näin naismuistiin. Me kuljettiin kaikki jonossa käytävän poikki kohti salia missä oli katettu pöytä koko suvulle. Pikkumummu vilkutteli ja hymyili jokaiseen ovisilmään jonka ohi kuljettiin. Se luuli, että naapurit on kateellisia ja seuraa häntä omista ovisilmistään. Niin varmaan seurasikin.
Ja kun suurin piirtein jokainenm oli saanut palan kuivakakkua, se haki muovipussin ja lappoi loput palat sinne. Ettei kaikkia kerrala syödä. Kuiskasi vielä ohimennen, että me saadaan niitä taas kun tullaan seuraavan kerran käymään. Eipä olla vielä käyty. No, ainakin sitten ensi kerran tiedetään mitä odottaa. Pakastettua kuivakakkua. Nam.