Kerrankin mä sain jotain aikaseksi.

Tosin ihan mun tapaista, että se on vähän väärä juttu minkä sain aikaseksi. Mulla on huomenna vuoden viimenen koe ja vielä matikkaa mistä mä en pahemmin ole tajunnut mitään. Ja edellinen koekaan ei muistaakseni kovin hienosti mennyt. Eli siis mun olis pitänyt saada aikaseksi tehdä matikan tehtäviä ja harjotella kokeeseen. Vaan ei.

Nyt mä olen päässyt tekemään sen miksi mulle on niin paljon iloa uudesta kamerasta. Mä voin tehdä sillä mitä haluan. Tällä kertaa mä halusin kuvata miltä mä näytän kun mä nukun. Harmi vaan sillä voi ottaa vaan tunnin videota. Mutta mikä onni onnettomuudessa, mä nukahdan heti kun olen vaakatasossa. Pystyyn mä en ole vielä kovin usein nukahtanut. Sentään.

Menihän siihen aika kasa teippiä ja sinitarraa, mutta eiköhän se ole vaivan arvoista. Ja olipa jotain hyötyä bussikortistakin, mä pistin sen tukemaan mun hienoa viritelmää. Sitten vaan toivotaan, etten potkase sitä alas unissani. Siis kun mä nukun parvisängyssä katon rajassa ja käytän yöpöytänä vaatekaapin kattoa. Ekana mä ajattelin laittaa sen kameran kattolamppuun, siitä olis ollut hyvä kuvakulma, mutta se lamppu mokoma pyörii koko ajan, eli ei siitä mitään olis tullut.

Aamulla sitten katsotaan miltä mä näytän unissani. Toivottavasti mä pidän suuni kiinni tällä kertaa..

 

Voihan omena, mä selailin tässä jotain nukkekoti blogeja ja tuli huono omatunto siitä miten mä olen hylännyt Vilhon ja Elessan neljänsadan kilsan päähän keskeneräisen puutarhansa kanssa. Mä en ole moneen kuukauteen tehnyt mitään niille. Vois taas harkita alkaa tekemään niille jotain ja vähän parannella entisiä hienommiksi.

Mulla on aina yhtä hienot suunnitelmat kuinka mä nyt olen kärsivällinen ja teen kaiken huolellisesti ja pikkutarkasti, vaan kuinkas käykään noin joka kerta. Mä kyllästyn kärsivällisyyteen ja teen kaiken nopeasti ja sen näköistähän se jälkikin on. Ja tästä mä syytän tähtiä, minussahan siis vika ei tietenkään ole, oinaista nyt aina sanotaan että ne haluaa kaiken heti. Mä en ymmärrä kuka haluaa odottaa jos on pienikin tsäänssi saada kaikki-heti-mulle-nyt! Niin että mä sitten teen ne nopeasti j ahuonosti ja jälkeenpäin kaduttaa.

Mutta taas kerran mä olen päättänyt alottaa uuden projektin ja tän mä teen OIKEESTI hyvin huolella ja tarkkaan ja kärsivällisestti.. No niin kärsivällisesti kun tähdet mun suo tehdä. Tällä kertaa Vilho alottaa uuden harrastuksen... Eipäs! Vaan ne saa uuden tuttavuuden hullusta hatuntekijästä -tuota... tiedemiehestä... Ja mähän en halua ihmemaata...

Siis tietenkin mä teen ensin vaan pienoishuoneen koska mä en kyllä viitti tällä kertaa alottaa liian suurta projektia kun en kuitenkaan jaksa... Siispä tästä tulee pienoihuone jonne tule hullun tiedemiehen luola. Ahh en malta odottaa koska se on valmis. Ja nyt mä haluan tehdä mulle myös pienen ihmemaan. Tai ainakin osan sitä. No mutta jospa mä nyt kuitenkin alotan siitä tiedemiehestä ja jaffa keksit saa olla mun ihmemaa siihen asti että saan alotettua koko projektia...

Vaan saattaapa olla, että jonain päivänä mulla on koko ihmemaa valmiina ja teen sinne Liisaa ja Hatteria. Ja Irvikissaa, lärvikissaa, karvista...