Mikä siinä on että haavat jää aina kiinni laastariin?

Sillon kun me niillä pyörillä rysäytettiin kasaan niin kotona sitten laitettiin mulle siihen nilkan pipiin rasvalappu ja päälle iso laastari. Sellanen valkonen. Ja sit seuraavana iltana kun siitä oli tullu veri läpi (kerronko vielä lisää yksityiskohtia) ja siihen piti vaihtaa laastari, niin tuli siinä mieleen että onkohan nää rasvalaput montakin vuotta vanhoja tässä valmiiks avatussa paketissa vai onko haava vaan ollu liian kuiva kun ei meinannu millään rasvalappu irrota. no sitä sitten huuhdeltiin suihkun alla pois varmaan puol tuntia. Ja vielä hullulla vesihanalla. Siis se kraana on vähintään yhtä seko kun meijän suku. Ehkä se onkin jonkun putken kurvin kautta meille sukua. Pikkuserkku tai jotain. Se vesi nimittäin, se mitä sieltä hanasta tuli, se vaihto lämpöasteitaan ku sukkia konsanaan. Ensin sitä vähän aikaa lorotti ja kun se oli just sopivan lämpöstä, ja se laitettiin tulemaan hanasta niin joko se oli tulikuumaa tai sitten jääkylmää. Ei ikinä sellasta pissanlämpöstä mitä sen ois kuulunu olla.
  

Ja jos se oli kuumaa niin se kans oli. Iskä pesi kerran käsiä ja sai palovamman peukaloon. Se kai unohti, että meillä lämpiää kesällä vesi auringolla, ja auringossa on paikoitellen suhteellisen kuuma. Tai sit se usko omaavansa norsunnahan. Ei sitä oikeasti ole ihmisillä muualla kuin kantapohjissa.Mä ainakin oon saanu pienempänä tuntea sen norsunnahan muodostumisen mun kantapohjiin, ja vielä ihan kantapään kautta.

Mulla oli pienempänä seinät täynnä kaiken maailman tyyppien julisteita kun mä en oikein tykänny mun sen aikasista oransseista kukkatapeteista. Ja nyt mua kenkuttaa ne tavalliset vaaleensiniset jotka kaikilla on. Mutta kun ne mun seinät on jotain ihmeen pahvivaneria, niin ne nastat ropisee sieltä tasasesti koko ajan alas. Ja kierähtää sopivasti mun ah niin siistiin huoneeseen raivatulle polulle joka johtaa vaatekaapin kautta sängylle. Ja tietty ne nastat aina kääntyy piikki ylöspäin. Eihän ne muuten vois hoitaa tehtäväänsä: rei'ittämistä. 
   Paras kerta oli varmaan se kun kerran mulla illalla oli taas kerran nastoja lattialla pari kipaletta ja onnekseni huomasin sen siitä ennen kuin astuin sen päälle. Mä nostin sen sieltä ja tamppasin takas seinään. Ja kun mulla on ollut aiemminkin niitä nastoja lattialla, eikä niitä kaikkia huomaa aina tarpeeks aikaisin niin en sitten välittänyt suuremmin pienestä pistosta mikä hetken päästä mun kantapohjassa tuntui; norsunnahka oli muodostunut.

Aamulla mä sitten ihmettelin että mikä h*lvetti mun jalkapohjaan sattuu niin tusti, eikai sängyssäkin jo oo niitä nastoja..? Nousin ylös mutta kun astuin ekan askeleen niin tajusin ees kivun saattelemana vilkasta sinne jalkapohjaan. Joku kultanen ympyrä siellä kantapäässä kimmelsi. Oli kimmeltänyt koko yön. 

Monesta syystä on hyvä ettei mun jalkapäässä ole ikkunaa. Naapurit ei sais nukuttua, jos mun varpaat olis ikkunassa.. Niin, ja mä olisin voinut vaikka sokaistua jos kuunvalo olis sattunut paistamaan oikeesta kulmasta mun kantapään kautta silmiin. 

Nastat heijastaa hyvin.