..ja paskaa tapahtuu myös nykyään. puolitoista tuntia, sanomalehden, aamuripuloinnin ja kolmen desin kofeiiniannoksen verran heräämisen jälkeen on paska taas kaatunut niskaan. Vitutuksen taso nousee eksponentiaalista kasvukäyräänsä melko tasaiseen tahtiin. Niin se on tehnyt viimeisen muutaman vuodenkin ajan. Tänään kasvukäyrän noususta pidin ihan itse huolta. On se kumma kun ei aikuinen ihminen osaa kahviansa edes juoda. Kuka vittu ihan oikeesti jaa sen saatanan kahvin mukista suun kautta jollain vitun ilveellä silmäänsä, kysynpähän vain. Musta ei taida olla tähän elämään, eikä ainakaan kahviin. I don't even coffee. Tulispa tänään ukkosta ja pääsis lätäköihin tupakoimaan. 

Ja vittuako mä olen tänne kämppään erakoitunut. Mulla sentään on kavereitakin nykyään, oon aivan helvetin sosiaalinen. Vaan miksei näistä kaikista viidestä ystävästä yksikään ole paikkakunnalla leikkimässä mun kanssa? Ja leikkimisellä tarkoitan tuoppeja. Miksei nää ihmiset ole tuoppeja. Mä aina välillä seikkailen tieni ulos tästä luukusta ja näen kadut täynnä ihmisiä. Niitä on varmaan satoja. Silloin mä ajattelen, että vittu mä en tunne teistä ketään. Eikä se edes haittaa mua. Ne varmaan luulee et oon ihan helkkarin siisti tyyppi. Luulkoot rauhassa. 
Viikko on nyt mennyt siitäkin, kun viimeksi näin jonkun ihmisen, joka ei ole perhettä, mutta jonka tunnen. Voi vittu siitä on ihan oikeesti viikko. VIIKKO. Kylläpä aika on rientänyt, kun on ollut hauskaa. 

p.s. diggaan noista edellisen (öpaut kolmen vuoden takaisen) postauksen kommenteista. niin syvällistää ettei mitään rajaa