Koko viikko on ollut yhtä surkeaa murheenkryyniä.

Ensin alkuviikosta sain tietää, että Mosambik on peruttu ja se jo itsessään pilas mun viikon. No joka tapauksessa perjantaina kohti Tamperetta. Jotain hyvää ja nään Helmin. Se piristää paljon.

Seuraava melki yhtä onnellinen sattuma kävi tänään iltapäivällä kun menin hypärillä moikkaamaan Waltzua sen koululle. Olin ruotsinkielisellä kuvistunnilla, jännää. Mun ruotsin taidoissa ei kyllä kehumista ole kun en tajua mitään mitä mulle puhutaan. Suomea mä vielä ymmärrän jotenkuten ja englantiakin parin Harry Potterin verran. Se nyt ei ollut se oleellinen juttu vaan se, että mun koulureppu pöllittiin sieltä. Se oli ehkä vartin käytävällä ja se hävis kuin pieru saharaan sinä aikana. Valvontakameroista nähtin kuinka sen joku kävi siitä hakemassa ja kipitti hippulat vinkuen pakoon. Siellä oli kaikki sadan euron uudesta maagisesta gravitaatio eiku symbolisesta laskimesta kotiavaimiin ja lompakkoon ja mun lounaaseen. Soitin ja jäädytin mun pankkikortin ja kävin tekemässä rikosilmoituksen siitä ja lainasin dösärahat himaan kun dösäkorttikin meni repun mukana. Ja koulukirjat. Ja Harry Potter joka mulla on vaihteeks kesken englanniks. 

Kotona illalla sitten Töölön kirjasto soitti mulle ja kertoi, että niillä on mun reppu, joku oli löytänyt sen maasta. Se oli läpimärkä ja Helmin sydän oli levinnyt sateessa ja se oli muutenkin ihan paskassa pyörineen näköinen.
Mä lähdin hakemaan sitä sieltä ja sain sen ja siellä oli jopa avaimet jäljellä. Ei kai niitä tyhmäkään varas ottais mukaansa kun ne on niitä avaimia mitä ei voi teettää kopioita ennen vuotta 2026. Mutta se otti mun kuntosalin kaapin munalukon ja sen avaimen. Ja laskimen. Ja lompakon. Eipä se mun lompakosta kyllä mitään hyödy kun mä satun lemaan sen verran köyhä ettei mulla ole käteistä ja sen verran nerokas että jäädytin mun tilin heti. Laskin tässä jäi vähän vituttamaan, jouduin tilaamaan uuden. Ens viikolla olis sit koekin missä olis ihan jees olla se laskin. 

Illalla tässä vielä tietokone käväs koomatilassa vaihteek ja kännykän netti irtisanoutu. Nii ja kolukirjat oli vähän märät ja paskaset. Säälin sitä raukkaa joka joutuu ostamaan ne. Voisin lahjottaa ne hyväntekeväisyyteen tai jollekin kerjäläiselle, se vois opiskella historiaa. UUsin painos vieläpä, ja mun hissan maikan kirjotama, kerrassaan hieno kirja siis. Mitä nyt vähän pääs räjähtämään tuossa.

Ainiin ja sain nääntyä nälkään tänään, ei kouluruokaa, ei eväitä kun lounaskin pöllittiin. Pelkkä ruisleipä aamulla. Kotona sitten vedinkin varmaan puol pannua pastaa.

Well, shit happens.

<3