Se kaikki alkoi juustosta, ja se kaikki loppui juuston.

Kaikki alkoi jo maaliskuun viimeisen päivän iltana, kun M oli tulossa tai menossa harkkoihin tai harkoista ja sen teki ihan mieli hampurilaista. Euron juustoa ja sillä oli hirveä nälkä. Ja ei rahaa. Ei saanut edes euron juustoa.

Seuraavana päivänä aamulla se myöhästyi koulusta, koska oli liukastunut ja kaatunut. Se tuli luokkaan ja sano, että se vähän kippas tuossa matkalla ja otti lapaset pois kädestä ja ne oli ihan veressä. Terkkarille paikkaamaan niitä. Siis käsiä, ei lapasia.

Myöhemmin päivällä mä löin varpaani oveen, ja kynsi halkesi hyvin ikävällä tavalla varmaan puolen sentin matkalta ja se oli kipeä (isolla koolla). 

Loppu päivän aikana sattui ja tapahtui vähän kaikennäköistä pientä, mutta tavalla tai toisella ihan kaikki meni pieleen. Me käytiin kiertämässä jotain rakennuksia ajankuluksi Helsingissä ja käytiin kansalliskirjastossa ja tuomiokirkossa ja ylioppilastalon aulassa ja siinä tiilikirkossa mikä näkyy junan ikkunasta aina. Sieltä kun me oltiin lähdössä, mä liukastuin vuorostani ja laskin persmäkeä kivirappuset alas. Enkai mä nyt tajunnut, että talvella voi olla jäätä rapuissa. Sitten mulla oli peppu ihan märkä jonkun aikaa ja heitin napin mereen. Miks heitin napin miks en heittänyt vaikka kiveä siitä ei olis ollut mitään haittaa, mutta muovinen nappi. Kylläpä harmittaa ja se oli espritin nappi ja nyt jos mun takista tippuu nappi, mulla ei ole yhtään ylimääräistä nappia siihen. 

M heitti jonkun mettalisen renkaan lätäkköön, mutta se meni huti ja lähti kierimään eteenpäin ja kieri kadun yli suoraan raitiovaunukiskoille. Siinä vaiheessa kaikki kääntyi paremmin päin, sillä siitä oli juuri mennyt ratikka, ja seuraava oli vasta tien päässä tulossa ja me ehdittiin ottaa se pois siitä kiskolta ennen kuin ratikka tulee ja suistuu raiteilta sen takia. 

Me oltiin matkalla Finnkinolle leffaan ja matkalla annettiin rahaa katusoittajalle, jola oli löytänyt hyvän paikan soittaa kaisaniemen metroaseman siellä tunnellissa mistä sinne pääsee ja sillä kyllä oli hyvä ääni pakko myöntää. Sitten siinä oli sellanen passikuva automaatti juttu pömpeli ja meitä olis kovasti huvittanut mennä ottamaan kuvia siihen, mutta se maksaa 7 eurOA ja meillä oli vain 5 euroa. Aina hätä keinot keksii ja me mentiin ärrälle ostamaan leffaeväitä ja samalla ajateltiin käydä moikkaamassa tuplapottia, josko vaikka saataisiin pari euroa voitettua ja saataisiin se kuva. Mä pistin sinne kakkosen ja onnipa olikin kääntynyt siinä vaiheessa ja voitin sieltä 20 euroa. Se piristi kummasti päivää ja mentiin ottamaan kuvia. Sittten elokuviin  ja samalla saatiin ilmasia leffajulisteita, mitkä kyllä tulee tarpeeseen koska kerään kaikkien hyvien elokuvien julisteet ja teptoin niillä mun huoneen kattoa parhaillaan. Tosin mun julisteet vähän kastui vesisateessa. Me oltiin Finnkinolla ja menossa sinne leffaan ja sattuma ajoi meidät kävelemään roskiksen ohi jonka päällä me nähtiin jotain pyöreää pakattuna paperiin jossa oli jotain kuvioita oranssilla. Avaamaton paketta roskiksen PÄÄLLÄ. mitä muuta se voi olla kuin EURON JUUSTO joka oli tullut M:n luokse? Sepä se, euron juusto. Me syötiin se ja hyvää oli, voi kyllä.

Niimpä niin, se kaikki alkoi juustosta ja se kaikki loppui juustoon. Tasan 24 tuntia. No ainakin suunnilleen.