Miten musta on alkanut tuntumaan, että mä vaivun öisin jonkinnäköiseen horrokseen..?

Kyllähän se tietysti on ihan loogista kun sitä ajattelee, olen mä joskus herännyt aamulla samasta asennosta mihin nukahdin. Niin voi käydä jos löytää illalla erityisen hyvän asennon.

Eilen illalla mä viritin mun kameran kuvaamaan mua kun mä nukun. Halusimpahan tietää mitä teen nukkuessani. Kaikki muut tuntuu meinaan touhuavan kaikennäköistä.

Vaan ei, mä katsoin sen videon tänään. Se on tunnin mittanen, mun muistikortilla ei ollut enempää tilaa. Mulla kesti ehkä ennätykselliset 5min ennen kun nukahdin. Sen jälkeen mä makasin täsmälleen samassa asennossa 50 minuuttia. Sormikaan ei liikahtanut.  Sitten kun mä olin maannut siinä koomamssa sen viiskytä minuuttia, mun käsi nous ylös, heilu vähä aikaa ja sitten mä vähän rapsuttelin nenää. Taas hetken hiljaisuus ja jälleen pysähdyin hetkeksi kaivamaan nenää. Loppuajan mä taas makasin täydellisen liikkumatta.

On sekin kyllä, kun mä en tehnyt unissani muuta kun vähän hieroin nenääni! No, minkäs sille mahtaa. Lampustakin uhkas loppua kohti loppua patterit. Aamulla se oli jo sipannut. Tai vaipunut horrokseen niinkun mä.

Feispuukkiin on muuten tullut joku virus, siitä oli hesarissa. Saimpa taas todeta, että on se jo mullekin asti löytänyt sitten. Hienoa minä. Toivottavasti ei Erikan kone hajoa.
Toinen mistä saan onnitella itseäni tänään, on se, että mä vedin sitten pohjat ja sain fysiikan kokeesta seiskan. Hienoa minä, teimpä henk. koht. ennätykseni. Jo kahdessa asiassa yhden vuorokauden aikaan: huonoin koe numero EVAR ja pisimpään kestänyt unettomuus illalla. Go, minä!