Miksi oi miksi, miksi aina sataa?

Mä kävin maanantaina ekaa kertaa tänä vuonna (itse asiassa koko talvena) lenkillä. Ihan vaan tarkistaakseni, onko lenkkipolut jo hyvässä kunnossa. Taas on meinaan tulossa koulun juoksutestit joskus. Niin joskus sitten.

Eihän ne polut tokikaan ollut vielä kunnossa. Ja jotenkin mun tuurilla, mä olen taas kadottanut mun lenkkarit niin että juoksin sitten mun Nikeissa. Tiet oli kaikki ihan loskan peitossa, siellä oli sellaset kymmenen senttiä luistavaa moskaa teillä. Oli se aika polkemista päästä eteenpäin. Mä en edes viittinyt enää laskea monestiko olin nenälläni siellä maassa. Positiivisena yllätyksenä kuitenkin huomasin kuntoni olevan ihan hyvässä jamassa siihen verrattuna miten vähän olen vuoden mittaan liikkunut. Niin että sitten mulla oli kengät läpimärkänä loskasta kun sitä meni kengät ja lahkeet täyteen.

Ja mikä siinäkin muuten on, että jos bussissa on yksi märkä paikka niin mä onnistun aina sihtaamaan justisa siihen?

Tän vuoden aikana mä olen jo kolmesti istunut märälle penkille bussissa. Kerran se oli vähän mukavampi kokemus, kun huomasin nesteen tulleen katosta. Yleensä sitä jaa sadattelemaan itsekseen, että mikä ihme on kun pitää pitkin bussien penkkejä lirautella.

Ja nyt se kevät sitten on tullut (ja mun synttärit sen mukana). Mä saan aina taivaasta sellasen mukavan märän läjäyksen synttärilahjaks. Tälläkin viikolla on koko viikon sadellut pitkin päivää, muistaen mun synttäreitä tänä sunnuntaina. Oliko ne ees sunnuntaina? Ei sen väliä, mä huolin kyllä lahjoja joka päivä. 

Nii että ihan mua varten sain sitten märän pläjäyksen taivaasta, märät sukat maasta ja märän penkin takapuoleeni.