No mikä siinäkin sitten on kun mä AINA jotenkin onnistun munaamaan kaiken. (Kaisalle: munavoit maton alle!!)

Mulla piti tänään kai olla hammaslääkäri kesken koulupäivän, kesken ranskan tunnin. :( Niin että pyysin sitten eilen illalla äitiltä lapun opettajalle vietäväks, että olen hetkisen poissa kun on oikomishoito. Maanantaina 31.8.'09 (olihan se 09?) kello 10.05.

Ja mä kans ihan oikeesti luulin niin. Siis että se olis sillon.
Mulle oli tullu joskus hammaslääkäristä kirje että mun aika on siirretty elokuun vikalle päivälle klo. 10.05. Kai.

Ja sitten mä lähdin kesken ranskan kaksoistunnin sinne rämpimään johki n. kilsan päähän. Kun pääsin pois koulun pihalta, niin eikö vaan alkanutkin satamaan. Ja se oli ihan kun Jumala olis losauttanu koko kahden tuhannen vuoden vesivarastot kerralla Tapiolaan.
Mua alko väkisinkin naurattamaan, niin koomista se vaan oli, kun mä kävelin sie kaatosateessa kohti hammaslääkäriä meikit poskilla ja hiukset liimautuneena ihoon ja kuuntelin Cascadaa. En mä sitä oikeesti kuuntele, mulla vaan sattuu olemaan sitä puhelimessa. 
Joo, niin että mä sitten kuljin iloisesti sateessa hammaslääkäriin ja nauroin. Jotkut ohikulkijat katto mua kyllä vähän säälivästi, toiset huvittuneesti.

Mutta yks ero lisää ah, niin harmaaseen arkeeni, joka ikinen autoilija päästi heti tien yli kun ei ollut liikennevaloja. Ja mun arkihan ei pääse harmaantumaan.

Ai niin, ja se kaiken huippu tuli vasta siellä hammaslääkärissä.
   Mä tulin sinne vähän etuajassa ja istuin odottelemaan. Ja mä odotin, odotin ja odotin. Ei mitään. Kello tulee puol ykstoista.. Mä lähdin kirjastoon lukemaan hetkeks, ja matkalla sain todeta, että siellä oli kohtuullisen vilposta märissä rentuissa. Onneks kirjasto on aina hikisen kuuma. Pääs vähän uuniin kuivattelemaan.

Niin mä sitten olin siellä hetken ja menin takas hammaslääkärille, ajattelin, että jos se olikin 10.50? No olin siellä sitten istumassa taas klo 10.45. Ja mä odotin, odotin ja odotin. Ja odotin vielä hetken, ja odotimpa vielä toisenkin. Ja kello tulee kymmenen yli ykstoista.

Ei tohveli, en mä täällä koko päivää aio istua. Lähetin vielä pari viestiä kavereille ja pelasin vielä pari peliä Tetristä puhelimella, ja lähdin. Ei sitten. Ei se mua haittaa. Pitäkööt hampaansa. Ihan sama mulle. Enää mä en ollut ihan niin hilpeellä tuulella kun tullessani. Alko taas satamaan vettä. Tällä kertaa mä ärähdin oikein olan takaa taivaalle: Jos sä vielä tilkankin aiot pisasta mun niskaan niin KALTOIN KÄY!!

Se toimi. Eipä satanut enää sillä matkalla. Nyt paistaa aurinko. Katsokaas, ystäväiseni, mä olen niin king että luonnonvoimatkin tottelee mun tahtoa. Tai sitten ne ei halua kokea mun mahtavaa vihaani, joka ei jää keltään huomaamatta jos ille päässe sattuu.. Tosin mähän en usein sille päälle satu. Yleensä mä esitän että kaikki on mahtavaa, jes matikkaa, jos joku ilmoittaa mulle jotain asiaan sopimatonta. Ja mulkaisen tietysti kovin kysyvästi perään. (Jos katse voisi tappaa...)

Niin, ja päivän ikävin asia tulee tässä: mä missasin toisen ranskantunnin lisäks myös toisen äikäntunnin.. ): Voi tätä surun päivää! Mutta, mikä vielä ihanampaa, ja täysin mulle ominaista tuuria, mä kyllä kerkesin vallan mainiosti MATIKAN tunnille. Potensseja ja sievennyksiä, ne on vaan niiin tylsiä. Ja niin 2008.