Mainiota, mulla on jotain ennustamisen taitoja, sittenkin!

Erikalla on koeviikko pian ja se jäi lukemaan niihin, ei siis tullut harkkoihin. Jo siinä vaiheessa mä aavistin, että nyt tulee pahaa jälkeä. Mä kuolin. Mutta facebook on jäljessä aikataulusta, sen mukaan mä kuolen vasta huomenna, tai jos hyvä säkä käy ja kuolema on vapaalla, niin sitten vasta ylihuomenna.

Mä pyöräilin harkkoihin ja luulin että myöhästyn. Sitten mä tajusin että mä kerkeän ihan hyvin sittenkin. Mutta mullahan on pulmaan kuin pulmaan ratkaisu, siispä hiljensin vauhtia ja olin myöhässä muutaman minuutin. Ja onneks lopetettiinkin vähän ajoissa, valkun piti lähteä aikasemmin. Mutta se, miks mä kuolin, se vasta oli ahh, tuskaista, sanoisinko. Mä olin K2:ten kanssa samalla jäällä. Huomatkaa, MINÄ vain, koko muu ryhmä jätti kiltisti tulematta harkkoihin, en kuule tiedä miks. Mutta mä siis olin yksin, joten valkulla oli oiva tilaisuus juoksuttaa mut kuoliaaks. Me tehtiin koko ajan ohjelmaa ja joka kierroksen jälkeen se totes, nyt oli hyvä vauhti seuraavaks vielä nopeemmin. Ja mä olin hiki hatussa alusta asti, mullahan on niin hyvä kuntokin että aijai, ja mä läkähdyin ja join vettä varmaan sangollisen kun pääsin jäältä. Niin että siihen mä tällä kertaa kuolin.

Ja aiemmin sain melkein sydänhalvauksen, meillä oliniin kiva äikän tunti, ilmotettiin että pian tehdään aine (jess, pääsen toetuttamaan mun kauan muhiteltua tarinan aihettani!) ja tänään kirjotettiin ns. harjoitus tarinoita. Annettiin yks lause josta piti keksiä parin sivun mittanen tarina. Hii, se oli mulle sopiva tehtävä. Toisin kun ranskassa, missä pitäis opetella ne olla, omistaa, ottaa ja mennä verbit, miksi voi miksi mä en opetellut olla ja omistaa ajallaan?! Mä en ikinä muista niitä! arrrrgggh!!

Paitsi, että mullahan on ratkaisu pulmaan kuin pulmaan, mä kirjotin ne kämmeneen josta mä kertaan niitä koko ajan! Mikä kekseliäs idea! (kuten aina mun ideat, tietysti)

Ja sitten sain luistelusta vielä kuivikset kotiin, ettei mun tarttis niitä yksin siellä hallilla tehdä. Lihakset mä onnellisena skippasin, melkein siis. Ettei tulis huono omatunto harkkojen laiminlyömisestä, mä tein muutaman punnerruksen pika pikaa ja 40 vatsaa ja ehkä kakskymmentä selkälihasta. Ja sitten mä lähdin Erikan kanssa lenkille. Ohjeena oli juosta 20min. mutta mikä siinä on, että lenkkeily on sitten MAHDOTONTA? Vartti me loppujen lopuks saatiin juostua, kun heti alkuunsa alko satamaan kaatamalla vettä. Meikit poskilla sitten ravattiin kotiin. Mun kun vielä pitäis vähän treenata sitä tonni viissatasta varten, joka sillon kaks viikkoa sitten jäi multa juoksematta, sen pajunvarren takia. Että meninkin survasemaan jalkani siihen.

Jotenkin musta nyt kyllä tuntuu että mä olen unohtanut jotain tosi olellista. Vaan mitä? Ehkäpä se tulee sitten ajallaan vastaan, kuten aina ennenkin. Harmi vaan että se aika on yleensä liian myöhään. -.-